Eiväthän suomalaiset mitään rasisteja ole, mutta

Tuorein selvitys poliisin tietoon tulleesta rasistisesta rikollisuudesta kertoo, että viime vuonna Suomessa kirjattiin taas huomattavasti edellisvuotta enemmän, yhteensä 748, rasistista rikosepäilyä. Yleisin rasistinen teko oli selvityksen mukaan yhä pahoinpitely (40% tapauksista), mutta myös mm. syrjintä ja kunnianloukkaus olivat tavallisia nimikkeitä.

Selvityksestä käy ilmi rasismin sukupuolittuneisuus: useimmiten rasistinen teko kohdistuu mieheen, ja suurin osa miehiin kohdistuneista teoista on pahoinpitelyjä. Naiset taas kohtaavat useimmiten syrjintää, kunnianloukkauksia ja kotirauhan rikkomista. Jälleen yksi muistutus siitä, miksi ns. syrjintäperusteita (kuten etninen tausta ja sukupuoli) ei voi tarkastella irrallaan toisistaan.

Selvityksessä korostetaan, että se käsittelee vain rikosepäilyjä eikä siis kerro koko kuvaa rasismista tai edes rasistisista rikoksista Suomessa. Iso osa rikoksista ei tänäkään päivänä koskaan päädy poliisin pöydälle. Selvityksessä ei myöskään analysoida, mistä kaikesta jatkuva kasvu kertoo. Voi vain toivoa, että edes pieni osa siitä selittyy myönteisesti: että yhä useammista rikoksista tehdään rikosilmoitus.

Luvattu maa

Israelissa on uutisten mukaan hyväksytty ensimmäistä kertaa käyttöön sellainen koulukirja, joka kertoo myös palestiinalaisten näkökulmista Israelin valtion perustamiseen 1948. Kirjassa todetaan esimerkiksi, että palestiinalaisia häädettiin kodeistaan ja arabien omistamia maita takavarikoitiin. Israelin opetusministerin mielestä tämäkin versio asioiden kulusta on kerrottava, mutta monet oikeistopoliitikot ovat kiivaasti eri mieltä.

BBC:n lyhyestä uutisoinnista ei tietenkään näe kokonaiskuvaa koulukirjaa koskevasta keskustelusta. Epäilen kuitenkin, että ministeri Avigdor Liebermanin kommentti kuvaa sitä, mistä puhutaan. Hänen kerrotaan syyttäneen radio-ohjelmassa israelilaista vasemmistoa ”masokismista ja tappiomielialasta”, koska nämä jatkuvasti pyrkivät pyytelemään anteeksi sitä, että ”me vain teimme mitä piti tehdä”.

Menneisyys ei ole neutraali ei-kenenkään maa. Historian kirjoittaminen on aina valintojen ja tulkintojen tekemistä – ja monet valinnat ovat luonteeltaan poliittisia, halusi kirjoittaja tai ei.

Vaikuttava lukukokemus

Olen rakastunut. Löysin kirja-alesta kirjan, jota en tiennyt etsiä (ehkä kirja löysi minut). Luin ensimmäisen sivun kaupassa ja menin kassalle jo aivan imaistuneena kirjan maailmaan. Kirja on turkkilaissyntyisen Emine Sevgi Özdamarin "Elämä on karavaaniseralji". Takakannen esittelyteksti kuvaa kirjaa mm. näin:

"...kertoja on turkkilaistyttö joka kertoo elämästään aina äidin kohdusta Saksaan lähtöönsä asti. Elämän matto valmistuu miljoonista pienistä langanpätkistä [...] Lukija imaistaan keskelle elävää, vastakohtien täyttämää Turkkia [...] Turkin olot, politiikka, uskonto ja historia avautuvat lukijalle tarinoita kertovien henkilöiden kautta kaikessa värikylläisyydessään ja karmeudessaan."

Kirja on kirjoitettu alunperin saksaksi (ja vähän turkiksi ja vähän arabiaksi), mutta suomennos (Raija Jänicken työtä) on minusta erittäin hyvä. Suosittelen!

Päästövähennysten kustannukset Pohjoismaissa

Yle uutisoi tänään Pohjoismaiden ministerineuvoston tilaamasta raportista, jossa on arvioitu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä Pohjoismaille koituvia kustannuksia. Raportin mukaan päästöjen vähentäminen 60 prosentilla vuoteen 2050 mennessä maksaisi noin 11 miljardia euroa. Tämä on noin prosentti Pohjoismaiden BKT:sta.

Raportin laskelmat on tiedotteen mukaan tehty varsin varovaisesti eikä niissä ole huomioitu mahdollisia tulevia esimerkiksi energiansäästöön liittyviä innovaatioita.

En ole vielä ehtinyt tutustua raporttiin tarkemmin enkä tiedä, millaista kritiikkiä sitä kohtaan saatetaan esittää. Siitä huolimatta: prosentti. Paljonko sinä olisit valmis maksamaan ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä?

Asioista oikeilla nimillä: pitäisikö ihmisoikeuksia tehostaa tai muuttaa kannustavammiksi?

Uusimmassa Ihmisoikeusraportissa on Ihmisoikeusliiton varapuheenjohtajan Elisabeth Tigerstedt-Tähtelän haastattelu otsikolla "Hyvinvointi on ihmisoikeuksien toteutumista". Olin vähällä kiljua ääneen riemusta sitä lukiessani. Elisabeth sanoo siinä ääneen jotain sellaista, jota olen pohtinut vähän toisilla sanoilla muutaman vuoden ajan. Tämä olisi äärettömän tärkeää saada läpi poliittisessa ajattelussa ja kielessä:

"Myös kielenkäyttö etäännyttää ajattelua yksilöllisten ihmisoikeuksien ideologiasta. --- Kun puhutaan palveluista, asia vesittyy. Rehellisempää kuin puhua palveluista, olisi sanoa, että meillä ei ole varaa näiden yksilöllisesti kaikille kuuluvien ihmisoikeksien toteuttamiseen."

Se, mistä puhutaan palveluina, julkisina palveluina tai hyvinvointipalveluina, on tosiasiassa jokaiselle ihmiselle kuuluvien luovuttamattomien ihmisoikeuksien toteuttamista. Puhuttaisiinko asioista niiden oikeilla nimillä?