Joskus uutiset oikeasti pysäyttävät. Tiesitko sinä, että lähes 40 prosenttia maailman lapsista (siis noin 48 miljoonaa vauvaa) syntyy niin, ettei syntymää rekisteröidä mihinkään – ja että kuolemista tilastojen ulkopuolelle jää vielä isompi osuus? WHO saa luotettavia kuolinsyytilastoja vain 31 jäsenmaastaan.
Väestörekisteri ja kansallinen tilastokeskus ovat tämän päivän suomalaiselle itsestäänselvyyksiä, eikä moni meistä varmaankaankaan juuri pysähdy miettimään, mitä kaikkea hyötyä tällaisista järjestelmistä on. Kokonaisuus avautuu toisella tavalla kun näkökulmaksi ottaa kehittyvien maiden tilanteen.
Syntyvien lasten rekisteröiminen on tietenkin aika keskeinen edellytys sille, että ihmisten kansalaisoikeudet voivat toteutua. Kuolinsyytilastot taas kertovat esimerkiksi kansallisten terveysohjelmien toimivuudesta. Jos valtiolla ei ole väestörekisterijärjestelmää, kukaan ei voi laskea paljonko ihmisiä syntyy ja kuolee, miten pitkään he elävät tai mihin kuolevat. Tämä on siis tilanne tälläkin hetkellä useimmissa kehittyvissä maissa. Miltä pohjalta tällaisessa tilanteessa voi valmistella lainsäädäntöä tai erilaisia ohjelmia? Entä miten tehdään toimivaa kehitysyhteistyötä, kun tällaiset perustiedot puuttuvat?
Kehitysyhteistyöstä puheenollen, kannattaa tutustua kirkon ulkomaanavun kampanjaan ”Kuka korjaa sadon?”
tiistai 30. lokakuuta 2007
perjantai 19. lokakuuta 2007
Muutama perusasia
Naisasialiitto Unioni kysyi viime viikon kannanotossaan osuvasti, miksi poliitikot eivät anna suomalaisten maksaa veroja. Unioni viittasi siihen, että kuun alussa julkistetun Kelan selvityksen mukaan neljä viidesosaa suomalaisista olisi valmis maksamaan enemmän tuloveroja, jos rahat käytettäisiin terveydenhuoltoon. Sama selvitys kertoo, että vastaajat haluaisivat pienentää palkkaeroja eri ammattiryhmien välillä nostamalla muun muassa sairaanhoitajien tuloja. Puolet vastaajista olisi valmis myös kiristämään verotuksen progressiota.
Keskustelu sairaanhoitajien palkoista onkin myös perustavanlaatuisista arvokeskustelua – tai ainakin se voisi olla. Nyt keskustelu tuntuu kuitenkin polkevan paikallaan. Vain muutamissa puheenvuoroissa, kuten Kaarina Hazardin kolumnissa tämän päivän Metro-lehdessä, on analysoitu tarkemmin sitä, mistä kaikesta on kysymys ja yritetty sijoittaa keskustelua laajempaan kontekstiin.
On totta, että suomalainen verotuskokonaisuus kaikkine välillisine ja välittömine veroineen ja valtionosuusjärjestelmineen on monimutkainen. Ei ole helppoa nähdä, mihin yksittäisen ihmisen maksama vero kulkeutuu ja mitä kautta. Silti ainakin minun ikäluokkani on oppinut jo peruskoulussa ne kaikkein oleellisimmat perusasiat, jotka tuntuvat olevan usein hukassa julkisesta keskustelusta:
1. Veroja maksetaan siksi, että niistä kertyvillä varoilla kustannetaan ns. yhteistä hyvää.
2. Yhteinen hyvä tarkoittaa esimerkiksi katuja joita pitkin kuljen töihin, bussia jossa istun työmatkani, koulua (opetusta, kirjoja, rakennuksia, pihan kiipeilytelineitä jne.) jossa lapseni viettävät päivänsä, puhdasta kraanavettä jota juon janooni ja kirjastoja joissa pääsen maksutta nettiin silloinkin kun kotona on yhteys poikki.
3. Yhteinen hyvä tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että päihde- tai mielenterveysongelmainen työkyvytön läheiseni ei jää heitteille ja sitä, ettei vammautuminen tai sairastuminen tarkoita yhteiskunnasta syrjäytymistä.
4. Yhteisen hyvän rahoittaminen verovaroilla perustuu ajatukseen, että ihmiset ovat vastuussa toinen toisistaan.
5. Verotuksen progressiivisuus tarkoittaa sitä, että jokainen kustantaa yhteistä hyvää kykyjensä mukaan. Niillä, joilla on eniten, on varaa antaa eniten. Se tarkoittaa yhteisvastuun kantamista oikeudenmukaisissa mittasuhteissa.
Valtaosa suomalaista myös ajattelee näin, niin kuin Kelan selvitys osoittaa. Selvitykseen vastanneiden taustoista käy ilmi, että eri mieltä olevat äänestävät useimmiten kokoomusta.
Keskustelu sairaanhoitajien palkoista onkin myös perustavanlaatuisista arvokeskustelua – tai ainakin se voisi olla. Nyt keskustelu tuntuu kuitenkin polkevan paikallaan. Vain muutamissa puheenvuoroissa, kuten Kaarina Hazardin kolumnissa tämän päivän Metro-lehdessä, on analysoitu tarkemmin sitä, mistä kaikesta on kysymys ja yritetty sijoittaa keskustelua laajempaan kontekstiin.
On totta, että suomalainen verotuskokonaisuus kaikkine välillisine ja välittömine veroineen ja valtionosuusjärjestelmineen on monimutkainen. Ei ole helppoa nähdä, mihin yksittäisen ihmisen maksama vero kulkeutuu ja mitä kautta. Silti ainakin minun ikäluokkani on oppinut jo peruskoulussa ne kaikkein oleellisimmat perusasiat, jotka tuntuvat olevan usein hukassa julkisesta keskustelusta:
1. Veroja maksetaan siksi, että niistä kertyvillä varoilla kustannetaan ns. yhteistä hyvää.
2. Yhteinen hyvä tarkoittaa esimerkiksi katuja joita pitkin kuljen töihin, bussia jossa istun työmatkani, koulua (opetusta, kirjoja, rakennuksia, pihan kiipeilytelineitä jne.) jossa lapseni viettävät päivänsä, puhdasta kraanavettä jota juon janooni ja kirjastoja joissa pääsen maksutta nettiin silloinkin kun kotona on yhteys poikki.
3. Yhteinen hyvä tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että päihde- tai mielenterveysongelmainen työkyvytön läheiseni ei jää heitteille ja sitä, ettei vammautuminen tai sairastuminen tarkoita yhteiskunnasta syrjäytymistä.
4. Yhteisen hyvän rahoittaminen verovaroilla perustuu ajatukseen, että ihmiset ovat vastuussa toinen toisistaan.
5. Verotuksen progressiivisuus tarkoittaa sitä, että jokainen kustantaa yhteistä hyvää kykyjensä mukaan. Niillä, joilla on eniten, on varaa antaa eniten. Se tarkoittaa yhteisvastuun kantamista oikeudenmukaisissa mittasuhteissa.
Valtaosa suomalaista myös ajattelee näin, niin kuin Kelan selvitys osoittaa. Selvitykseen vastanneiden taustoista käy ilmi, että eri mieltä olevat äänestävät useimmiten kokoomusta.
torstai 11. lokakuuta 2007
Tappaja
Yle uutisoi tänään Euroopan ympäristöviraston tuoreen raportin pohjalta, että ilmansaasteet ja huono ilmanlaatu tappavat enemmän eurooppalaisia kuin liikenneonnettomuudet.
Jos ympäristön tila sinänsä ei saa ihmisiä ottamaan vakavasti esimerkiksi yksityisautoilun vähentämistä kaupungeissa, luulisi tämän saavan. On käsittämätöntä, että monet vastustavat vaikkapa ruuhkamaksukokeiluja kertomalla, miten kohtuutonta olisi sillä tavalla rokottaa pienituloisia ihmisiä, joiden täytyy työnsä takia liikkua autolla. Jotkut asiat kerta kaikkiaan on mahdollista laittaa mustavalkoisesti tärkeysjärjestykseen: oikeus elämään on listan kärjessä. Myös oikeus toimeentuloon tulee vasta sen jälkeen.
Oikeus elämään tarkoittaa sekä kaupungin keskustassa pyöräilevien ja kävelevien ihmisten elämää että jokaisen yksityisautoilijan omaa elämää. Lisäksi oikeus elämään koskee pakoputkien korkeudella liikkuvia lapsia ja vielä syntymättömiä sukupolvia.
Jos ympäristön tila sinänsä ei saa ihmisiä ottamaan vakavasti esimerkiksi yksityisautoilun vähentämistä kaupungeissa, luulisi tämän saavan. On käsittämätöntä, että monet vastustavat vaikkapa ruuhkamaksukokeiluja kertomalla, miten kohtuutonta olisi sillä tavalla rokottaa pienituloisia ihmisiä, joiden täytyy työnsä takia liikkua autolla. Jotkut asiat kerta kaikkiaan on mahdollista laittaa mustavalkoisesti tärkeysjärjestykseen: oikeus elämään on listan kärjessä. Myös oikeus toimeentuloon tulee vasta sen jälkeen.
Oikeus elämään tarkoittaa sekä kaupungin keskustassa pyöräilevien ja kävelevien ihmisten elämää että jokaisen yksityisautoilijan omaa elämää. Lisäksi oikeus elämään koskee pakoputkien korkeudella liikkuvia lapsia ja vielä syntymättömiä sukupolvia.
tiistai 2. lokakuuta 2007
Päivän puheenaiheita
Syksy on käynnistynyt vauhdilla, eikä blogi ole ihan pysynyt tahdissa mukana. Kohta on jo joulu ja ensi vuosi ja kunnallisvaaleihinkin enää ihan pieni hyppäys... Nyt juuri puhututtaa Helsingin ensi vuoden budjetti.
Olen iloinen, että HS kysyi tänä vuonna myös meidän ryhmämme kommentteja kaupunginjohtajan budjettiesityksestä. (Useimmiten ääneen ovat päässeet vain kolme suurinta ryhmää eli kokoomus, demarit ja vihreät.) Nostin tuossa yhteydessä esille vain kaksi asiaa: kaupungin työntekijöiden palkkatason ja budjetoinnin rehellisyyden. Tosiasiassa kommenttilista olisi valitettavasti toivottoman pitkä. Myös budjettineuvotteluissa nostamme esille monia muitakin asioita. Budjetoinnin rehellisyys on kuitenkin teema, joka läpäisee oikeastaan kaikki aihealueet ja "rootelit", vaikka konkretisoituukin vuosi toisensa jälkeen erityisesti sosiaali- ja terveysvirastojen kohdalla. Tänäkin vuonna pelkästään lasten sijaishuoltoon täytyy ilmeisesti lisätä miljoonia euroja yli budjetin, kun vyö on kiristetty (täysin tietoisesti) liian tiukalle viime vuonna budjettia kirjoitettaessa.
Ensikertalaisena budjettineuvotteluihin osallistuminen on aika jännittävä ajatus. Aikaisempina vuosina olen vain evästänyt neuvottelijoita rivivaltuutettuna.
* * * *
Tänään hesari julkaisi Tiina Harpfin kanssa kirjoittamani tekstin Jugend-salin kohtalosta. Lainaan sen tähän kokonaisuudessaan:
Jugendsali säilytettävä yhteisenä tilana
Helsingin Sanomat uutisoi 20. syyskuuta kaupungin tutkivan, voitaisiinko Pohjoisesplanadin Jugendsali muuttaa ravintolaksi. Uutinen liitti tämän kaupungin pyrkimykseen lisätä keskustan arvokortteleiden vetovoimaisuutta.
Jugendsalin muuttaminen ravintolatilaksi olisi iso menetys kaupunkilaisille. 1900-luvun alussa valmistunut sali on yksi Suomen hienoimmista jugendtyylisistä tiloista.
Se sijaitsee keskeisellä paikalla Esplanadin varrella ja kerää paljon kävijöitä – niin kaupunkilaisia kuin turistejakin. Ravintolana tila olisi vain rajatun yleisön käytössä ja vain rahaa vastaan.
Jugendsalissa toimii tällä hetkellä Helsinki-tiedotuksen yleisneuvontapiste. Se on myös erinomainen näyttelytila ja mainio paikka pienimuotoisille konserteille ja tapahtumille.
Näitä toimintoja on ajateltu siirrettäväksi kaupungintalon aulatilaan. Tosiasiassa kaupungintalon aulaa olisi mahdotonta käyttää yhtä monimuotoisesti – eikä tilakaan ole yhtä upea.
Kaupunkilaisten päivittäin ilmaisessa käytössä olevat kauniit tilakokonaisuudet ovat kortilla, varsinkin keskustassa.
Ravintolahanke on vielä selvitysasteella, eikä mitään päätöksiä ole tehty. Pelkona kuitenkin on, että päätökset näiden arvokortteleiden kehittämisestä tehdään hiljaisuudessa kaupunkilaisten selän takana, tätä varten perustetun erillisen yhtiön sisäisissä keskusteluissa. Älkäämme luopuko Jugendsalista ilman vastarintaa!
TIINA HARPF
toimittaja (sit)
TIIA AARNIPUU
valtuustoryhmän puheenjohtaja (vas)
Helsinki
Olen iloinen, että HS kysyi tänä vuonna myös meidän ryhmämme kommentteja kaupunginjohtajan budjettiesityksestä. (Useimmiten ääneen ovat päässeet vain kolme suurinta ryhmää eli kokoomus, demarit ja vihreät.) Nostin tuossa yhteydessä esille vain kaksi asiaa: kaupungin työntekijöiden palkkatason ja budjetoinnin rehellisyyden. Tosiasiassa kommenttilista olisi valitettavasti toivottoman pitkä. Myös budjettineuvotteluissa nostamme esille monia muitakin asioita. Budjetoinnin rehellisyys on kuitenkin teema, joka läpäisee oikeastaan kaikki aihealueet ja "rootelit", vaikka konkretisoituukin vuosi toisensa jälkeen erityisesti sosiaali- ja terveysvirastojen kohdalla. Tänäkin vuonna pelkästään lasten sijaishuoltoon täytyy ilmeisesti lisätä miljoonia euroja yli budjetin, kun vyö on kiristetty (täysin tietoisesti) liian tiukalle viime vuonna budjettia kirjoitettaessa.
Ensikertalaisena budjettineuvotteluihin osallistuminen on aika jännittävä ajatus. Aikaisempina vuosina olen vain evästänyt neuvottelijoita rivivaltuutettuna.
* * * *
Tänään hesari julkaisi Tiina Harpfin kanssa kirjoittamani tekstin Jugend-salin kohtalosta. Lainaan sen tähän kokonaisuudessaan:
Jugendsali säilytettävä yhteisenä tilana
Helsingin Sanomat uutisoi 20. syyskuuta kaupungin tutkivan, voitaisiinko Pohjoisesplanadin Jugendsali muuttaa ravintolaksi. Uutinen liitti tämän kaupungin pyrkimykseen lisätä keskustan arvokortteleiden vetovoimaisuutta.
Jugendsalin muuttaminen ravintolatilaksi olisi iso menetys kaupunkilaisille. 1900-luvun alussa valmistunut sali on yksi Suomen hienoimmista jugendtyylisistä tiloista.
Se sijaitsee keskeisellä paikalla Esplanadin varrella ja kerää paljon kävijöitä – niin kaupunkilaisia kuin turistejakin. Ravintolana tila olisi vain rajatun yleisön käytössä ja vain rahaa vastaan.
Jugendsalissa toimii tällä hetkellä Helsinki-tiedotuksen yleisneuvontapiste. Se on myös erinomainen näyttelytila ja mainio paikka pienimuotoisille konserteille ja tapahtumille.
Näitä toimintoja on ajateltu siirrettäväksi kaupungintalon aulatilaan. Tosiasiassa kaupungintalon aulaa olisi mahdotonta käyttää yhtä monimuotoisesti – eikä tilakaan ole yhtä upea.
Kaupunkilaisten päivittäin ilmaisessa käytössä olevat kauniit tilakokonaisuudet ovat kortilla, varsinkin keskustassa.
Ravintolahanke on vielä selvitysasteella, eikä mitään päätöksiä ole tehty. Pelkona kuitenkin on, että päätökset näiden arvokortteleiden kehittämisestä tehdään hiljaisuudessa kaupunkilaisten selän takana, tätä varten perustetun erillisen yhtiön sisäisissä keskusteluissa. Älkäämme luopuko Jugendsalista ilman vastarintaa!
TIINA HARPF
toimittaja (sit)
TIIA AARNIPUU
valtuustoryhmän puheenjohtaja (vas)
Helsinki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
