Olen viettänyt eilisen ja tämän päivän – ja vietän vielä huomisen aamupäivän – vasemmistoliiton puoluekokouksessa Helsingin Kulttuuritalolla. Pääsääntöisesti minulla on ollut kokouksesta hyvä mieli, vaikka tänään kokouskäytäntöjen kanssa oli kyllä joitain aika noloja hämminkitilanteita. Olen myös nauttinut siitä, että kokouspaikka on kävelymatkan päässä kotoani. Ja tietenkin on ollut tosi mukavaa tavata tuttuja muualta Suomesta.
Eilen alustin itse uskontotieteilijänä yhdessä kokouksen pienoisseminaareista, joka oli otsikoitu “Ei ainoastaan leivästä”. Siinä käsiteltiin moniäänisesti ja väljästi mm. taiteen ja politiikan sekä ruumiin ja sielun välisiä suhteita. Minun jälkeeni alusti valloittavalla tavalla teatteritieteilijä ja kirjailija Helena Kallio, jonka romaanin “Ennen kuin sielu puutuu” päätin hakea kirjastosta käsiini.
Tänään työstin puoluekokouksen kannanottoluonnoksia erillisessä valiokunnassa. Ehdimme päivän aikana kokoustaa moneen kertaan muun muassa kunnallisten palveluiden ja ihmisarvoisen sosiaaliturvan merkeissä. Kokous päättää kannanotoistaan huomenna. Tänään saatiin hyväksyttyä puolueelle uusi periaateohjelma, jossa on minusta paljon hyvää. Kaikkein tärkeintä periaateohjelmassa on kuitenkin sen synnyttänyt prosessi ja siihen sisältyvä ponsi ohjelmatyön jatkamisesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti