Koulut alkoivat. Sain tänäkin vuonna iloita lasten innostuneista ja luottavaisista kasvoista ensimmäisenä koulupäivänä. Olen tietoinen siitä, että tämä ilo on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Liian monet lapset ovat aloittaneet koulun tällä viikolla huolen tai pelonkin sävyttämissä tunnelmissa. Yksikin koulukiusattu, alisuoriutuja tai syystä tai toisesta syrjäytymisvaarassa oleva lapsi on aina liikaa.
Meillä ei ole tänäkään vuonna keskusteltu ihan sellaisista huolista tai ratkaisumalleista kuin Britanniassa. BBC kertoi tiistaina, että lontoolainen firma markkinoi koululaisten vanhemmille erikoismateriaalilla vahvistettuja koulupukuja, jotka suojaavat lasta puukoniskuilta. Kevlar-koulupuku maksaa 130 puntaa (runsaat 190 euroa). Mistä kaikesta tällainen markkinarako kertoo?
Minusta Kevlar-koulupuku on hyvä esimerkki siitä, mistä ihmisten turvallisuuden tai turvattomuuden tunteet syntyvät. On ymmärrettävää, että vanhemmat tuntevat itsensä voimattomiksi lukiessaan uutisia omien lastensa ikäisten koululaisten puukotuksista Lontoossa. Veitsenkestävä koulupuku on kuitenkin kallis ja kummallisen muotoinen laastari haavaan, jonka syntyminen pitäisi voida ehkäistä ennalta vanhemmuuden riittävällä tuella, varhaisella puuttumisella, kunnollisella sosiaaliturvalla ja eriarvoisuutta vähentävällä talouspolitiikalla.
P.S. Laitoin kuin laitoinkin alulle tuon viimeksi mainitsemani MySpace-blogin vas:n tavoiteohjelmasta. Katsotaan, mitä siitä tulee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti