Keskustelimme tänään tukiryhmäni terassitapaamisessa mm. tiedosta ja viestinnästä. Puhe sivusi myös sitä, miten suuri vaikutus medialla on meidän kuvaamme maailmasta. Osa vaikuttamisesta tapahtuu ihan ilmitasolla, esimerkiksi sen kautta, millaiset poliittiset kannat pääsevät esille lehtien pääkirjoituksissa ja mielipideosastoilla. Iso osa on kuitenkin jotain, joka tapahtuu enemmän tai vähemmän piilotasolla. Emme välttämättä huomaa kysyä, miksi tämä asia saa sivutolkulla palstatilaa ja tuo ei ylitä uutiskynnystä ollenkaan, tai kenen valitsemilla sanoilla mitäkin aihetta kulloinkin kuvaillaan. Kieli ei peilaa todellisuutta vaan myös tuottaa todellisuuksia – kieli vaikuttaa siihen, miten me maailmaa ja itseämme katsomme.
Kaikista viestintään, julkiseen keskusteluun tai tiedon ja vallan välisiin suhteisiin liittyvistä ongelmista ei tietenkään voi syyttää mediaa tai edes ns. valtamediaa. Silti pitää ottaa vakavasti se, että Suomessa meidän kuvaamme todellisuudesta hallitsevat pari suurta mediataloa. Niiden haastamiseksi ei varmastikaan ole olemassa yhtä suurta ratkaisua, vaan vaihtoehtoiset viestinnän tavat ovat pieninä palasina maailmalla.
Yksi osa tätä on se kommunikaatio, joka tapahtuu netissä (blogeissa, keskustelupalstoilla, erilaisissa virtuaalisissa verkostoissa jne.). Minä ajattelin, että voisin ruveta käsittelemään MySpace-sivullani vähän kerrallaan vasemmistoliiton uutta hyvää poliittista tavoiteohjelmaa, jonka en usko koskaan saavan palstatilaa esimerkiksi hesarissa. Se ei pelastaisi maailmaa, mutta voisi olla pieni palanen sellaista keskustelua, jota ei ehkä käydä muualla.
P.S. Amnesty-aktivisti Jussi Förbom pitää kiinnostavaa blogia siitä, miten Kiinan ihmisoikeustilanne muuttuu ja mihin suuntaan matkalla kohti Pekingin olympialaisia: blogi.amnesty.fi/peking2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mielenkiintoinen keskustelu teillä ollut tapaamisessanne!
Totuus on tuolla ulkona -kirjoituksesi kupli taustalla, kun lähetin erään iltapäivälehden nettiuutisesta palautetta, raivopäissäni. Ns. Suvelan lapsisurmien uutinen huusi osallisten ulkomaalaistaustaa.
Kritisoin, kuinka raflaavasta konseptista huomioiden suuren lehtitalon brandi tukee täysin turhanpäiväisesti epäluuloa muualta tulleita kohtaan. Olen itse nähnyt ja kuullut tätä epäluuloa (kummallisiin ryhmiin kuten venäläiset tai seksuaalivähemmistöt;) lähialueilla Espoossa aiemmin asuessani.
Mikko
PS: Karavaaniseralji - oma ihastukseni kirjaan on jo vuoden takaa;)
Niin, ja ylipäätään tuntuu, että vaihtoehtoista tietoa ja näkemystä kyllä on tarjolla, mutta ne löytämiseksi ja sisäistämiseksi tulee nähdä valtavasti vaivaa - esimerkiksi kahlata täällä netissä pitkiä ja vaivalloisia reittejä. Ja kuka on valmis ja kykeneväinen näkemään sellaista vaivaa, nekö, jotka jo valmiiksi tietävät, että (valta)media ei aina kerro kaikkea? Ja kun suurimmalle osalle ihmisiä, siis sille kriittiselle massalle, jatkuvasti tolkutetaan, että kaiken pitää olla kivaa ja helppoa...
Ehkäpä tarvitsisimme vaihtoehtomedian oman portaalin.
Oletkos muuten tutustunut Megafoniin?
Ihan kiinnostava nettiaikakausjulkaisu (http://megafoni.kulma.net/).
Niinpä niin. Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan. Itse lopetin Hesarin tilaamisen keväällä, kun pidin lehden linjaa liian oikeistolaisena. En tiedä, teinkö virheen.. Tietoyhteiskunnan moottori käy uutisaamupuuron voimalla ja paskoo roskapostia. Sitä ei tiedä, mistä ihmiset puhuvat.
Kuka kumma sitten päästi Totuuden ulos karkuteille? Siellä jossain HS:n raskas kalusto jäljittää kiusallista karkulaista elinkeinoelämän verikoirineen. Enpä tahtosi olla nyt Totuuden housuissa..
Lähetä kommentti