Älä osta mitään -päivä on tänä vuonna näkynyt aika hienosti mediassa ja päivän ideasta on keskusteltu ainakin minun silmääni aiempaa enemmän. Tarkoituksenahan on haastaa meidät miettimään ostoskäyttäytymistämme, pohtimaan tekemiämme valintoja ja niiden perusteita, ja tietysti viime kädessä muuttamaan käyttäytymistämme vastuullisemmaksi ja kestävää kehitystä tukevaksi. Äidinsilmäni huomasivat myös, että kampanjan sivuilta löytyy loistavaa materiaalia keskusteluihin teemapäivän ajatuksesta lasten kanssa – ja linkki Voima-lehden toinen toistaan osuvampiin vastamainoksiin.
Vastamainosten joukossa on muun muassa juliste, jonka otsikkona on Masters from Mars. Mainos tuli mieleeni kun luin tänään uutisointia huippuyliopistohanketta ja mielipiteen ilmaisun vapautta koskevista keskusteluista Taikin sisällä. "Huippuyliopiston miehet yrittää kääntää mun pään mutta se ei onnistu koska kuulen korpeimme kuiskintaa", kirjoitti opiskelija seinään, enkä epäile yhtään etteikö hän näin tehdessään olisi kiteyttänyt aika suuren joukon tuntoja. Koulun hallinnon näkökulmasta teksti on ilkivaltaa. Sen sijaan esimerkiksi varadekaani Matti Kuortin tulkinta on, että todellisuudessa kirjoituksessa häiritsee sen kriittinen suhtautuminen huippuyliopistohankkeeseen.
Huippuyliopisto, tai “innovaatioyliopisto”, on vain yksi esimerkki siitä, että hyvä medialukutaito on tarpeen paitsi kaupallisten mainosten myös poliittisten aloitteiden ja argumenttien kohdalla. Näyttää siltä, että tämä on vuosi vuodelta enemmän totta. Varsinkin eräs suuri työväen puolue käyttää politiikassaan sellaisia retorisia keinoja, joiden edessä Aristoteleskin voisi hämmentyä. Pohdin välillä, kumpi tuntuu kammottavammalta: se, että kokoomus tuntuu pitävän kansaa todella yksinkertaisena vai se, että osaan suomalaista sen keinot yhä edelleen näyttävät tepsivän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oikeastaan aika hauska tuo seinäkirjoituksen tapa yhdistää arkipäiväistä ja ylevää: Kari Peitsamo ja Ilmari Kianto kohtaavat Taikin seinällä!
Entäpä, jos Taikin johto häiriintyikin lähinnä seinäkirjoituksen ensimmäisestä osasta, jossa he vertautuvat lapsuusvuosiltani tutun Peitsamon hitin mukaisesti kauppaopiston naisiin?
Näin seinäkirjoitus kyseenalaistaa uransa huipulla olevien virkamiesten aseman, koulutuksen ja sukupuolen.
"Huippuyliopiston miehet" eivät myöskään saa nuoren naisopiskelijan päätä kääntymään -- heillä ei siis ole samaa sukupuolista vetovoimaa, kuin 1970-luvulla kauppaopiston naisilla Peitsamon mukaan oli:
"Kauppaopiston naiset, // ne todella kääntää mun pään!"
Voiko uransa huipulla olevaa suurten ikäluokkien miestä pilkata muutamalla sanalla taidokkaammin, kuin mitä tässä tekstissä onnistuttiin tekemään?!
Lähetä kommentti