Huippua! Osta!

Älä osta mitään -päivä on tänä vuonna näkynyt aika hienosti mediassa ja päivän ideasta on keskusteltu ainakin minun silmääni aiempaa enemmän. Tarkoituksenahan on haastaa meidät miettimään ostoskäyttäytymistämme, pohtimaan tekemiämme valintoja ja niiden perusteita, ja tietysti viime kädessä muuttamaan käyttäytymistämme vastuullisemmaksi ja kestävää kehitystä tukevaksi. Äidinsilmäni huomasivat myös, että kampanjan sivuilta löytyy loistavaa materiaalia keskusteluihin teemapäivän ajatuksesta lasten kanssa – ja linkki Voima-lehden toinen toistaan osuvampiin vastamainoksiin.

Vastamainosten joukossa on muun muassa juliste, jonka otsikkona on Masters from Mars. Mainos tuli mieleeni kun luin tänään uutisointia huippuyliopistohanketta ja mielipiteen ilmaisun vapautta koskevista keskusteluista Taikin sisällä. "Huippuyliopiston miehet yrittää kääntää mun pään mutta se ei onnistu koska kuulen korpeimme kuiskintaa", kirjoitti opiskelija seinään, enkä epäile yhtään etteikö hän näin tehdessään olisi kiteyttänyt aika suuren joukon tuntoja. Koulun hallinnon näkökulmasta teksti on ilkivaltaa. Sen sijaan esimerkiksi varadekaani Matti Kuortin tulkinta on, että todellisuudessa kirjoituksessa häiritsee sen kriittinen suhtautuminen huippuyliopistohankkeeseen.

Huippuyliopisto, tai “innovaatioyliopisto”, on vain yksi esimerkki siitä, että hyvä medialukutaito on tarpeen paitsi kaupallisten mainosten myös poliittisten aloitteiden ja argumenttien kohdalla. Näyttää siltä, että tämä on vuosi vuodelta enemmän totta. Varsinkin eräs suuri työväen puolue käyttää politiikassaan sellaisia retorisia keinoja, joiden edessä Aristoteleskin voisi hämmentyä. Pohdin välillä, kumpi tuntuu kammottavammalta: se, että kokoomus tuntuu pitävän kansaa todella yksinkertaisena vai se, että osaan suomalaista sen keinot yhä edelleen näyttävät tepsivän.

Muuttoja ja muutoksia

Päätin viimeinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja siirtää päiväkirjamerkintäni blogimuotoon. Vanhat merkinnät jäävät osoitteeseen www.aarnipuu.net/paivakirjamerkintoja.html mutta tästä kesästä eteenpäin kolumnoin täällä.

Pyrkimykseni on jatkossakin kirjoittaa ainakin muutaman viikon välein itseäni kiinnostavista poliittisista – sanan laajassa merkityksessä – aiheista. Olen nyt kuitenkin uudessa elämäntilanteessa: tartun tänä kesänä omaan väitöskirjatyöhöni apurahan turvin eli paneudun sukupuolettomuuden merkityksiin kristinuskossa. Nämä muutamat kuukaudet vaalien jälkeen olen ollut apurahakirjailija ja tehnyt tietokirjaa sukupuolen moninaisuudesta, myös apurahalla.

Apurahaelämässä on sen järjettömien ja ikävien puolien (sosiaaliturvan puutteet jne.) lisäksi myös joitain hyviä puolia: ei työaikoja, ei työnantajaa, ei työmatkoja. Myös perheen ja työn yhteensovittaminen on yhtäkkiä toisella tavalla mahdollista – vaikka myös toisella tavalla haastavaa. Toistaiseksi teen joka tapauksessa mielelläni töitä kotona ja nautin vapauden illuusiosta.